Viinakauppahiihdossa hetken jo kylmäsi, että pitkäripainen on kiinni

Pakkanen nipisteli poskia kiprakasti, mutta ladulle Saijalta lähti kolmisenkymmentä retkeläistä.

Kirkkaan kuulas kevätaamu kahdeksalta saatteli kiirastorstaina joukon viinakauppahiihtäjiä matkaan entisen Saijan koulun tienhaarasta. Hanki kimmelsi, että silmiin sattui ja pakkanen nipisteli poskia kirpakkaasti.

-Kuka hullu lähtee tämmösellä pakkasella kirkolle viinakauppaan ja vielä hihtamalla, ajattelivat järjestäjät vähän ennen kahdeksaa.

Vaan sitten alkoi porukkaa lappaa eri suunnista. Pian pyöri kelkkareitin liittymässä kolmisenkymmentä henkeä, suurin osa suksineen ja sauvoineen. Tunnelma oli korkealla ja mieliala odottava. Moni oli osallistunut tähän "hihtoon" jo aiemminkin ja tiesi systeemit. Muutenkin näki ihmisistä, ettei oltu ensimmäistä kertaa liikenteessä. Sen verran sitkeänjäntevän oloista sakkia olivat.

Janne Kurvinen ja Ari Hagman Sallan kirkolla reissun päätepisteessä. Pitkäripainen oli auki, vaikka sitä hetken jo epäiltiin.

Kyläyhdistyksen puolesta Saariniemen Olli meni edeltä kelkalla latuhöylä perässä. Ylitalon Veli-Matti lähti tunnin päästä perään omallaan jälkivarmistukseksi. Oli varmistettava osallistujien turvallisuus, että jos jollakulla tulee hätä. Suurin osa hiihtäjistä oli Etelä-Suomesta; Helsingistä, Lappeenrannasta, Lohjalta, Espoosta, mutta myös Kemistä, Torniosta,

Kemijärveltä ja Sallasta. Vain pari oli omalta kylältä. Kaikkiaan kolmattakymmentä hiihtäjää oli sivakoimassa, kun lasketaan Kelloselästä mukaan lähteneet. Siellä on perinteisesti ollut välietappina Metsästysseura Kerän maja, jossa oli hyvä puhataa ja kuivatella vaatteita, haukata evästä sekä valmistautua loppurykäisyyn. Aivan hiihdon alussa tuli yllättävä tieto

kirkolta. Oliko jostain huoltoaseman parlamentista Yrjänheikin Erkki kuulut, että viinakauppa olisikin kiinni. Soitti ja kysyi: - Pitäskö sinne Ollille ja Veli-Matille soittaa että palaavat takasin? Mutta kylältä vastattiin pontevasti: "Se on paarin puheita. Kyllä se ov varmasti auki. Se ov varmistettu. Älä sinä Erkki ala joka huhun perässä juosta." Kelloselkään ehtivät ensimmäiset

ennen yhtätoista ja sieltä liittyi mukaan muita. Näin tekivät myös Päivi ja Lasse Viren, jotka tulivat Onkamon mökiltään antamaan oman panoksensa hiihtoon. Kurvisen Janne Lappeenrannasta kiitteli järjestäjiä niin keliolosuhteista kuin kaikesta muustakin. Olivat hänestä viimeisen päälle. Honkavaaran Liisa Sallasta kertoi, ettei pakkasesta ollut mitään haittaa.

Lämmin ehti tulla niin, että paita höyrysi. Ojalan Matti Helsingistä antoi retkelle 10+ -arvosanan, aika hyvä. Seppäsen Olavin (Kemijärveltä) mielestä oli mukavaa hiihtää vitsin päälle, eli ei tarvinnut olla tosikko. Viinakauppahihto oli ollut Jylhän Sepon (Kemijärveltä myös) monivuotinen haave, joka näin toteutui. Hännikäisen Armi (Valorantalainen, Torniosta)

sai kantapäähän rakon, mutta se kuulemma kuuluu asiaan. Kaikki osallistujat saavat nyt Diplomin reissusta, jolla voivat sitten kehua retostaa muillekin mitä on tullut tehtyä. Matkaa Saijalta Kelloselkään tuli Hagmanin Arin (Helsingistä, mutta juuret Saijalla Siirtolassa) matkamittarin mukaan 20,8 km ja sieltä Sallaan viinakaupan (yhden paikkeilla kolkutte-

lemassa) ovelle vielä 21,9 eli kertyi yhteensä 42,7 km. Saijalaisilta kiitos kaikille hiihtäjille varsinkin Kelloselän Erän majan hoitajille. Antaa taas uutta uskoa järjestää tapahtumia kun ihmisillä on niin hauskaa.

Teksti: Eija Nissinen
Kuvat: Esko Nissinen


Juttu on julkaistu Koti-Lapissa torstaina 4.4.2013.


Tapahtumat-sivulle