Neljäkymmentä sivakoi Saijalta kirkonkylään

Makkarat maistuivat tuntien pituisen hiihtourakan päätteeksi.

Viinakauppahihto: Ei niin sinine sippi, eikä umpitunneli.

Neljäkymmentäneljä hiihtäjää lähti Saijalta lauantaiaamuna pikku pakkasessa kahdeksalta kohti kirkonkylän viinakauppaa. Kelloselän Erän majalta liittyi vielä kahdeksan innokasta porukkaan. Pölökkypaarin laturetki "Viinakauppahihto” hiihdettiin nyt kolmannentoista kerran. Reitti kulki kelkkareittiä pitkin Saijalta Kelloselkään Metsästyseura Kerän majalle. Kelloselkäläiset olivat laittaneet kaikki valmiiksi, siitä suuri kiitos heille. Makkaranpaiston jälkeen jatkettiin Sallaan kirkonkylälle, kaikkiaan taivalta kertyi n. 43 km, suurimmalle osalle porukasta. Hiihdellessä oli tilaisuus käydä leppoisaa huulenheittoa ja nauttia hienosta säästä ja retken tunnelmasta. Loppupäästä harmitti reitin huonompi kunto, kun oli moottorikelkat jyystäneet ladun pilalle, mutta onneksi lyhyeltä matkaa. Viinakaupan, eli K-market Puolukan edessä odotti hiihtäjiä Eija ja Esko Nissinen, Lahtelan Virve, Saariniemen Janni ja Yrjänheikin Jaana sekä mehu- ja kahvitarjoilu ja kuumat makkarat. Hiihtäjien edellä ajeli Matti Yrjänheikki mönkijällä latua ja peräpään valvojana tuli Oskari Yrjänheikki moottorikelkalla. Tapahtuman alullepanijat eli pääsyylliset, serkukset Hieronymus Mesikämmen Veikko Nevala ja kunnanvaltuuston puheenjohtaja Olli Saariniemi hiihtelivät mukana. Järjestelyistä vastasi Saijan Kyläyhdistys ry. Ajatus hiihtotapahtumasta syntyi, kun kelkkareitit alkoivat kehittyä 90-luvulla. Silloin huomasivat Olli ja Veikko, että ne olivat myös hyviä hiihtoretkireittejä. Milloin he hiihtivät Saijalta Kelloselkään tai takaisin, tai Naruskalle. Hohtavilla hangilla hiihdellessä tuli mieleen, että tästähän voisi syntyä tapahtuma.

Reitille mahtui monenlaista keliä. Välillä aurinkokin pilkisti puiden välistä.

"Kelejä kerkesi olla matkan aikana monenlaista; pakkasta, aurinkoa, lumisadetta, räntää..."

Hiihdellessä he usein muistelivat entisiä savotta-aikoja. Nuoret jäntevät jätkät haaveilivat pääsystä maalikyliin ja tanssipaikoille sekä tyttöihin. Kun lähtö koitti, oli suksi liukas kelillä kuin kelillä. Kilometrit taittuivat. Joukossa oli aina joku, joka sanoi: “lähetähänki sitten heti, että keritähän viinakauppahan”. Länsi-Lapissa alkoivat kehitellä matkailuohjelmia savottakulttuurin ympärille: pöllinparkkuuseen okasahan, kirveen ja koloraudan (parkkuuraudan) kanssa. Olli ja Veikko tuumasivat, että "otetahan me sitten se huvipuoli, kun toiset ottivat sen työpuolen.” Nevalan talon pihamaalla, vanhan navetan edustalla on kesäisin istumarinki pölkkyjen päällä, eli Pölökkypaari, jossa parannetaan silloin tällöin maailmaa. “Se on sitten Pölökkypaarin Viinakauppahihto”, arvelivat Veikko ja Olli. Hiihtotapahtuma sai osanottajaennätyksen ja kiitosta monilta. Kelejä kerkisi olla matkan aikana monenlaista; pakkasta, aurinkoa, lumisadetta, räntää yms. Sallan kunnan uusi päihdetyöntekijä Pirkko Hyvärinen kävi katastamassa tapahtuman vähän niin kuin ajatellen tulevaa työsarkaansa.

Hämeestä lumettomuuden pakottamina kaksi keski-ikäistä miestä olivat onnekseen löytäneet korvaavan tapahtuman heidän hiihdolleen: FinlandiaVodkahihdolle Koijärvellä. Esa Kurikka oli kovasti tyytyväinen, Viinakauppahihto sopi hyvin heidän teemaansa. Mikkeliläinen Saastamoinen taas oli ihan tyytyväinen lumettomuuteen, eikä aikonut tänä talvena enää edes vilkaista suksiin päin. Niin oli tyhjentävä kokemus hänelle. Joku taas hiihti ensimmäisen kerran viiteentoista vuoteen. Vanhimpina hiihtäjinä Väisäsen Irma ja Matti, pitkälle yli 70v. Sitkeitä uurastajia kuitenkin kaikki olivat. Mutta mitenkähän on käynyt Leo Lumiukolle? Sinne jäi ladulle törröttämään.

Teksti: Eija Nissinen
Kuvat: Arto Tuuha ja Esko Nissinen


Juttu on julkaistu Koti-Lapissa 10.4.2014.


Tapahtumat-sivulle