Työn eteneminen

Teksti ja kuvat: Kari Saariniemi

Moottorikelkkailureitin pituus Renttimäaavalta Puukkokankaalle on 29 km. Rajalta Kairalan (Kuolajärven) ja Vuorijärven kautta Alakurttiin noin 80 km. Kelkkareitin kunnostus aloitettiin Saijalla 7.8.2006 kolmen miehen voimin. Myöhemmin tuli neljäs mies mukaan. Työt aloitettiin Renttimäaavalta raivaamalla reittiä 5-6 metrin levyiseksi. Raivaus tehtiin edellisen reitin mukaisesti, mutta myös uutta reittiä syntyi. Puut kaadettiin reitin molemmilta puolilta. Yleensä niistä tuli poltto- tai kuitupuuta, mutta jokunen tukkikin löytyi. Puut laitettiin kasoihin reitin vierelle, josta ne myöhemmin ajettiin pinoihin jokaisen metsänomistajan nimellä varustettuina.

Kelkkailureitin yleisprofiili.

Metsikkö ennen raivausta.

Metsikkö raivauksen jälkeen.

Sarivaarassa siirrettiin poroaita n. 10 metriä reitistä. Uuden poroaidan teko aloitettiin vasta, kun moto oli ensin harventanut leimikon. Aidantolpat tehtiin maastosta löydetyistä jätepuista ottamalla pintaa pois moottorisahalla kahdelta sivulta. Kärki teroitettiin ja yläosa sahattiin viistoksi. Tolppien kärjet poltettiin nuotiossa, jotta ne kestäisivät paremmin lahoamista. Pönkät tehtiin myös jätepuista. Tolpat pystytettiin ja rullalle kierretty verkko laitettiin kiinni tolppiin, jotka varmistettiin vielä pönkillä. Uutta aitaa tuli noin 200 metriä.

Purettava poroaita.

Aidantolppien poltto.

Valmista poroaitaa.

Kaita-aavalla annonlaidalle oli noin 3 km:n kävelymatka. Koska välissä oli Kuolajoki, sinne piti mennä Uuttulehdon kautta osaksi jänkiä pitkin. Raivattava metsä oli tiheäkasvuista koivua ja mäntyä. Uuttuojan kohdalla piti vielä lisäksi kaataa mättäitä, koska reitin pohja olisi epätasainen.

Kuolajoki.

Kelkkareitti Kuolajoelta Kaita-aavalle päin.

Poroaidan ylityspaikka Kaita-aavalla.

Sirkkeli tuli Saijalle 28.8., jolloin tehtiin siltatarvikkeet. Ne sahattiin järeistä kuusitukeista ja laitettiin ristikkoihin. Myös reittimerkkien tolppia ja muita tarvikkeita tuli jonkin verran. Reittimerkit maalataan myöhemmässä vaiheessa.

Kenttäsirkkeli.

Kuusitukit.

Valmiit siltapuut.

Puukkokankaalle oli matkaa sen verran, että otettiin mönkijä käyttöön. Sillä kuljetettiin työvarusteet annonlaidalle, joten kävely oli helpompaa. Puukkokankaalla on risteys, josta reitti haarautuu Sallaan, Naruskalle, Kotalaan, Saijalle, Särkelään, Tulppioon ja raja-asemalle. Paikalla on myös selkeä opastetaulu, josta voi suunnitella matkan seuraavan kohteen.

Työvarusteet kyydissä.

Lana.

Puukkokankaan opastetaulu. Opasteet uusitaan hankkeen aikana.

Kelkkailureitin ehkä vaikein osuus oli Aapa-Tuohilammelta eteenpäin. Se oli useita kilometrejä pitkä raivaamaton metsä, joka oli vielä kaiken lisäksi tiheä. Puutavaraa tuli paljon. Jokainen kasa merkattiin kreppinauhalla, jotta ajomiehen oli ne helppo löytää. Tämän alueen jälkeen työ oli hieman helpompaa, koska päästiin Tuohiaavalle. Se meni melkeinpä kävelemällä, paikoin oli muutama puu kaadettava. Puukkokankaan lähellä oleva suo oli upottava, joten se oli kierrettävä.

Kasoja Aapa-Tuohilammella.

Valmista kelkkailureittiä.

Kuusikasa ja työvälineet.

Reittimerkkien maalaus aloitettiin syyskuun lopulla. Rastin laudat sahattiin 60 cm:n pituisiksi ja maalattiin öljypohjaisella punamultamaalilla. Tolpat sahattiin 4-metrisiksi ja kärjet poltettiin nuotiossa. Ne maalattiin myös samalla maalilla. Merkit kootaan tarkkojen ohjeiden mukaisesti ja pystytetään myöhemmin reitin sivuille tarvittaviin kohtiin.

Laudan maalaus.

Maalattuja lautoja.

Tolpan maalaus.

Aapa-Tuohilammen sillan rakennus aloitettiin 23.10. ja siihen meni kymmenen työpäivää. Aluksi tehtiin syvennykset arkuille kaivinkoneella. Arkkujen päälle tuli niskapuut ja lopuksi laudoitus. Sillalle tuli leveyttä noin 4 metriä ja pituutta noin 6 metriä. Kantavuudeksi arvioitiin vähintään 6000 kg. Sillan rakentamisesta tarkemmin tästä.

Arkut.

Niskapuut.

Valmis silta.

Reitin kunnostusta jatkettiin 4.6.2007 lähtien. Kesäkuussa tehtiin 10 uutta siltaa ojiin, joita ei voitu loiventaa. Heinäkuussa pystytettiin suurin osa opastetauluista. Myös liikennemerkkejä kiinnitettiin olemassa oleviin rasteihin. Opastetarvikkeet siirrettiin paikalle peräkärryllä varustetulla mönkijällä.

Tarvikkeiden siirto.

Peräkärryyn kerääntyi välillä kunttaa.

Opastetaulun kiinnitys.

Opastetaulujen pystytyksessä kaivettiin ensin kuopat betoniperustoille. Opastetaulu kiinnitettiin pylväisiin kiinnikkeillä ja lukittiin perustoihin lukitusrenkailla. Pylväiden päihin tuli vielä muovihatut. Tällä työmenetelmällä pystytettiin kaikki opastetaulut.

Betoniperustat kuopassa.

Pylväät lukittiin perustoihin lukitusrenkaalla.

Pystytetty opastetaulu.

Sillat pönkittiin siltä varalta, ettei kevättulva niitä siirtele. Liikennemerkkejä kiinnitettiin asianomaisiin paikkoihin, jotta kelkkailu olisi turvallista. Tärkeimpiä liikennemerkkejä ovat nopeusrajoitukset, stop-merkit ja kelkkareitistä ilmoittavat merkit.

Silta.

Siltapönkkiä.

Liikennemerkit.

Talvella päästiin kokeilemaan reittiä. Reitti oli leveämpi, joten se on nyt myös turvallisempi ajaa. Opasteet pitävät huolen siitä, että pysyy ajan tasalla siitä, missä milloinkin ollaan menossa. Nopeusrajoitusten tarkoitus on ilmoittaa turvallinen ajonopeus maasto-olosuhteiden mukaan. Reitti suunniteltiin niin, että se ei häiritse asukkaita, joten se menee asutuskeskusten ulkopuolella. Urakka onnistui hyvin ja se on jatkossa kansainväliseti hyväksytty moottorikelkkailureitti.

Ylityskohdan yli pitää mennä sopivalla vauhdilla, muuten joutuu peruuttamaan.

Välillä on komeaa metsää, jossa on mukava ajella.

Renttimäaavalla voi jo ajella nopeammin.


Pääsivulle