Polkupyörä
Kolmas muistikuva evakkomatkalta Kälviältä on luultavasti joulun 1945 jälkeistä aikaa. Evakkotalon oma poika, joka oli vähän minua isompi ja vanhempi, oli saanut kolmipyöräisen pyörän joululahjaksi. Pojan nimeä en muista.
Olimme pojan kanssa kahdestaan evakkotalon avarassa pirtissä. Poika ajeli edestakaisin pirtin ovinurkasta pirtin peränurkkaan, mahdollisimman pitkän matkan. Minä katselin haikealla mielellä pojan touhuja kovasti toivoen, että antaisipa hän minunkin koittaa, osaanko minäkin ajaa pyörällä. Sitten poika lopetti ajamisen ja nousi pyörän päältä ja ojensi pyörän minulle. Minä nousin pyörän istuimelle, asetin jalat polkimille ja aloin polkea. Aivan niin pitkää matkaa kuin pyörän omistaja oli ajanut, että
nurkasta nurkkaan, en rohjennut tehdä, vaan ajoin ympyrää. Muistikuva päättyy siihen, että istuin pyörän istuimella ja poljin.
Äiti kertoi joskus, kun evakko-aikoja muisteltiin, että hyvin oli pyörällä ajo kiinnostanut, kun en ollut malttanut lähteä edes tarpeelleni vaan olin laskenut ääkin housuihini, ja se oli levennyt laajalti pikku Ollin takapuoleen.
Sairas
Neljä muistikuva sijoittuu talveen 1945-46 ja liittyy siihen, että olin sairastanut jo jonkin aikaa jotain sairautta, joka teki hengittämisen vaikeaksi. Äiti oli viemässä minua lääkärin vastaanotolle. Sieltä hän sai lääkettä, joka vähitellen paransi minut.
Muistikuva ei ole pitkä, mutta hyvin selkeä ja se alkaa näin.
Istun potkurissa, jota Äiti pukkaa. Oli pimeää. Vaikka ilma oli leuto, minut oli kiedottu paksun vaatekerroksen sisään. Erityisesti mieltäni lämmitti se, että vaatetus oli viimeistelty pitkällä kaulaliinalla, joka oli kiedottu suojaamaan erityisesti sitä, että en hengittäisi raakaa talvi-ilmaa. Sairaaksi en siinä potkurissa istuessani itseäni tuntenut. Minulla oli hyvä olla. Minulla oli tunne, että minusta pidetään huolta. Muistikuva katkesi siihen hyvän olon tunteeseen.
Nämä edellä kuvaamani muistikuvat ovat hyvin seuranneet minua vuosikymmenten ajan. Niissä ei ole mitään sellaista, että mielikuvitukseni olisi niihin jotain niihin kuulumatonta lisännyt.
Olli Saariniemi
Salla