Vuosikymmenten työstä komea tunnustus:
Saijasta valtakunnallinen maisemanhoitoalue

Tero Kaikko

Ympäristöministeriö on päättänyt perustaa valtakunnallisen maisemanhoitoalueen Sallan Saijaan. Maisemanhoitoalueen tarkoituksena on alueen luonnon- ja kulttuurimaiseman kauneuden, historiallisten ominaispiirteiden ja näihin liittyvien arvojen säilyttäminen ja hoitaminen.
Saijan kylämaisemaa hallitsevat harjujakso ja kylän läpi mutkittelevat vuolaat joet.
Maisemanhoitoalue perustettiin luonnonsuojelulain nojalla Lapin ELY-keskuksen esityksestä. Aloitteen maisemanhoitoalueen perustamisesta teki Saijan kyläyhdistys ry. Perustamista on valmisteltu Lapin ELY-keskuksen johdolla yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja eri sidosryhmien kesken. Sallan kunta on tukenut hanketta.
Saijan kylä edustaa tyypillistä pohjoissuomalaista joenvarsiasutusta, jossa on myös rinneasutuksen piirteitä. Tihein asutus on keskittynyt jokirantojen korkeille harjanteille sekä Sarivaaran ja harjujen kupeeseen. Nykyinen Saijan kylä on muodostunut 1940-1950 -lukujen jälleenrakennusajan rakennuksista sekä uudemmista tiloista ja pihapiireistä. Ympäristöministeriön perustelujen mukaan jälleenrakennusajan rakennukset ovat Saijalla hyvin aikakauttaan edustavia.
Maisemanhoitoalue käsittää Saijan kylän lisäksi läheisiä joenvarsia sekä harju- ja vaara-alueita. Laajuudeltaan alue on 1406 hehtaaria. Maanomistus on alueella lähes kokonaan yksityistä sisältäen aktiivisen metsätalouden piirissä olevia kiinteistöjä. Yksityisomisteisten maiden lisäksi alueella on muutamia Metsähallituksen

hoidossa olevia metsämaakiinteistöjä. Suunnittelualueesta maatalousalueita on 187 hehtaaria, metsiä sekä avoimia kankaita ja kalliomaita 1018 hehtaaria, rakennettuja alueita 78 hehtaaria, soita ja soistumia 55 hehtaaria sekä vesialueita 68 hehtaaria.SAIJAN KYLÄYHDISTYKSEN hallituksen jäsen ja kylän maisemanhoitotyöstä vastaava Erkki Yrjänheikki iloitsee maisemanhoitoaluestatuksesta, jonka saaminen on ollut vuosikymmenten pituinen matka.
- Muistan ensimmäiset puheet 1970-luvulla kyläkokouksissa, että kylä on alkanut pensastumaan ja sille pitäisi tehdä jotakin. Ensi alkuun talojen asukkaat tekivät maisemanhoitoa omilla nurkillaan, Yrjänheikki kertoo.
- 90-luvun alussa luettiin lehdistä, että Saijan maisema oli noteerattu maakunnallisesti arvokkaaksi. Tämä antoi lisää intoa miettiä maisemia. Monet maanomistajat harvensivat omia tiluksiaan ja keräsivät polttopuita. Myös ensimmäiset maisemanhoitoon tähtäävät projektit tulivat myös Saijan osalle.
Vuonna 2001 vahvistetussa yleiskaavassa maisema-alue jo huomioitiin.
- Muutaman vuoden kuluttua tuli Lapin ensimmäisen maakunnallisen maisema-alueen perustamissuunnittelut. Sanottiin, että jos kyläläiset otetaan mukaan hankkeeseen, hanke voi toteutua. Niin tehtiin ja alue perustettiin 2007. Samalla tehtiin maisemanhoitokierros kylän lähimetsissä.
Vuonna 2015 oli seuraava maisemanhoitoprojekti. Tuolloin tehtiin uusi hoitotöiden kartoitus ja toteutus. - Saija hyväksyttiin sitten ympäristöministeriön

selvityksessä maisemiltaan valtakunnalliset kriteerit täyttäväksi. Sen seurauksena alettiin suunnitella uutta käyttö- ja hoitosuunnitelmaa. Suunnitelman valmistuttua on päästy toteuttamaan käytännön maisemanhoitoa.
Yrjänheikki sanoo, että kaikki toimenpiteet asian ympärillä on tehty saijalaisten ja maanomistajien tavoitteiden ja toiveiden mukaisesti, hyvässä yhteisymmärryksessä. - Työtä on niin paljon, että se ei enää onnistu pelkillä talkoilla, vaan työstä maksetaan palkka ja työkalukorvaukset. Rahoitusta on saatu pienehkö määrä ELY-keskuksen kautta. Osa-aikaisessa työssä on tällä hetkellä kaksi virkeätä eläkeikäistä ja minä suunnittelijana olen myös eläkkeellä. Tehdään silloin, kun suunnitelma on hyväksytty ja omilta töiltä joutaa ja kyläyhdistyksellä on käytettävissä rahaa. Työssä käyvillä ei ole aikaa tulla töihin säännöllisemmin, Yrjänheikki kertoo.
SAIJALAISILLE valtakunnallinen maisemanhoitostatus on tärkeä saavutus siinäkin mielessä, että se avaa mahdollisuuksia erilaisiin avustus- ja rahoitusmuotoihin. - Kyllä siihen on myös vahva usko, että maisemien hoito tuo viihtyvyyttä ja vetovoimaa. Kylässä on hyvin vakinaisesti asuvia loma-asukkaita. Asumaan on tullut myös täältä muualle muuttaneita ja sellaisia, jotka tulevat kokonaan muualta. Yrjänheikki arvelee, että saattaa olla vain ajan kysymys, että maisema-aluetta opitaan hyödyntämään matkailussa. - Kyllä maisemanhoitoaluestatus on sen verran suuri etappi, että voidaan

puhua ajasta sen jälkeen. Maisemanhoitoaluestatuksen tavoitteena on innostaa maanomistajia ja alueen yrittäjiä pitkäjänteiseen kulttuurimaiseman hoitoon. Käytännössä se voi Yrjänheikin mukaan tarkoittaa esimerkiksi kävely-, kelkka- ja hiihtoreittien parantamistoimenpiteitä.
- Myös erilaiset talkootempaukset kuuluvat asiaan. Statuksen myötä saamme ainakin toistaiseksi myös pienimuotoista rahoitusta töiden suorittamiseen. Ehkä olemme jonkinlainen malliesimerkki.
Statuksen saaminen on Yrjänheikin mukaan myös pohjimmiltaan eräänlainen osoitus menneiden sukupolvien hyvästä vainusta asuinpaikan valinnan suhteen. - Siinä täytyy mennä Saija-suvun lappalaisen asuinpaikan valintaan. Ei hän huonointa paikkaa ottanut. Tämän suvun työn ja raivauksen ympärille syntyi vuosisatojen kuluessa kaunis avonainen lappilainen jokivarsikylämaisema, joka alkoi kasvaa sodan jälkeen umpeen. Jos emme olisi älynneet alkaa hoitaa haavikoitamme, männiköitä ja koivikoita, ja vain eletty niin kuin pellossa ja kaikki olisi pensastunut, ei ehkä minkäänlaista statusta olisi koskaan tullut.