Kilometrit Saijan keskustasta.
Iso pieni festivaali
Kilometrit Saijan keskustasta.
Kun tienviitoissa lukee: Salla 40 ja Savukoski 40, tietää olevansa jossain Koillis-Lapin kätköissä, selkosilla, jonne ei vahingossa joudu, vaan sinne täytyy vasiten mennä. Kuljettajana ollut Väänäsen Eero esitteli paikkoja ja kertoili historiaa auton niellessä kilometrejä matkalla kohti Saijazzin huipentumaa Sallan Saijaan. Vanhan Sallan Ylläksen kokoiset tunturit piirtyivät Venäjän puolelta nostalgisina huippuina. Tien vieressä, Suomen korkeimman ratapenkan päällä sujutteli kiskopari kohti Kelloselkää. Joku vuosi sitten avattu radanylityspaikkakin saatiin kohdilleen, kun suomalaiset siirsivät eri suunnista (Suomi ja Venäjä) yhtäaikaa lähteneiden tierakennushankkeiden määränpäätä 100 metriä alunperin sovitusta, venäläisten osumaan kohtaan. Totta ja tarua...
Nevalan saunassa pestään sielukin puhtaaksi, vas. Joonas Riippa, Aki Rissanen, Ville Herrala, Jussi Kannaste ja Hieronymos Mesikämmen...
Savukoskelle erkaneva tie kapenee ja päällyste huononee. Viitta Naruskan kairaan osoittaa kohti pohjoista. Matka jatkuu kuitenkin Savukosken suuntaan. Joku kilometri ja Saijanlenkki erkanee johtaen melkein välittömästi Nevalan suvun mantaalikuntaan, jossa soittokunnat saunotetaan, syötetään ja tarpeellisin osin kostutetaan ennen varsinaista klimaksia. Kuivalihavelli, graavi siika ja sienisalaatti ovat vain osa tätä koillisen taikaa. Isäntänä häärää Saijazzin ”hullu” idealisti, toimittaja, Tapio Nevala, mies jonka panos tapahtumalle on ensiarvoisen tärkeä. Tapsa on siis Saijan kirjoittava kummajainen, veli Hieronymos pääkaupunkiseudun hierojia, toinen Rovaniemen asianajajia...
Kuivalihaa ja muita poroherkkuja etelän herkkupöytiin toimittava poronlihan jatkojalostaja Hannu Lahtela koppasi kainaloonsa illan solistin Marle Mikkolan.
Jonkun sadan metrin päässä Nevalasta sijaitsee männikkörinteen keskikorkeudella Saijapirtti, alunperin 1950 -luvun alussa rakennettu työväen pyhättö; kansantalo, joka sittemmin erilaisten välivaiheiden jälkeen on julkistettu museoviraston suojelukohteeksi ja kylätoimikunnan ristiksi. Mielenkuvan vuosikymmenpyörä rullasi vinhasti takaisin omaan nuoruuteen jo pirtin pihalla seisoessa, saati sisäänastuttaessa.
Tapio Nevalalla on kravatti Saijazzien kunniaksi, Vesa Vierikko on tyytynyt kaulahuivi -lookiin...
Näyttämön takainen yläkerta oli varattu back stageksi, jonne huolto hiisasi tunturipurojen raikkautta, keitettyjä poronluita sekä perisuomalaista höyrymakkaraa. Itse kahvila että ”keittiötila” olivat vm. 1950, suojelupäätöksellä, mutta oivasti kaikki toimi, vaikka vähän ahdasta olikin… tiskin virkaa hoitavan pöydän kummallakin puolella.
Tuon ahtauden, teki perinteisesti salintäyteinen yleisö. Tänävuonna paikalta puuttui edellisvuosien Vesku Loirin ja Juice Leskisen kaltaiset megatähdet, mutta se ei haitannut tahtia, sillä tasoa että menoa ja meininkiä riitti, vaikka muille jakaa.
AAHOn asiainhoitaja Martti Kujanpää, joka nakkasi könkkäkepit nurkkaan.
Illan aloittivat miehet mustissaan eli Koilliskairan ikioma herrasmiesorkesteri AAHO. Pohjoisen perällä ruville kehuttu kokoonpano, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Ei vaikka Kujanpään Martin selkää oli projektoitu oikein kunnolla, mutta könkkäkepit nurkkaan ja basson varteen käsiksi. Reservissä oli tosi Turun kaupunginorkesterissa bassoileva Antti-veli, joka soittikin illan mittaan mm. yllättäen kasatussa tango-orkesterissa.
AAHO oli juuri sitä, mitä heiltä voi odottaakin; svengaavaa swingiä, melodisia ikivihreitä, sulavia standardeja… hyvää mieltä vuosikymmenten rutiinilla, silti sielukkaasti. Ehkäpä herrojen soiton perimmäisin juju onkin lämminhenkisyys ja sydämellisyys; suuri intohimo jazziin. Kaira kasvattaa...
Tauolla oli aikaa tutustua Taisto Vierikon taideteoksiin jotka koristivat Saijapirtin seiniä. Taisto Vierikko on asunut muutaman vuoden Koilliskairassa toimien Sallan kansalaisopiston kuvataidepiirin opettajana.
Evelina Petrova Pietarista. Elämää suurempi esitys; vuodenkierto.
Konsertin kakkososassa esiteltiin Sallan Musiikkiviikon pietarilainen vieras, Evelina Petrova, pitkän salskea tyttö haitareineen. Tämä 1999 vuoden nuoreksi jazzmuusikkotulokkaaksi Pietarissa nimetty artisti keskittyi tällä kertaa omiin teoksiinsa ja vuodenkiertoon. Ja millä valtavalla intensiteetillä! Oli suorastaan ällistyttävää seurata hänen esitystään, performanssia, jossa hän istuvillaan haitarin ja oman äänensä että käsiensä avulla loi ihmeellisiä ääni- ja sointumaailmoja kaiken kansan ihmeteltäviksi. Loistokas juttu...
Jazzia eli ei, mutta jotain sellaista, jota ei meille joka päivä tarjoilla nautittavaksi. Bravo! Tauolla jälleen kahvilan puolelle tai rinteessä kauempana sijaitsevaan vanhankansan puuceehen. Laiskimmat miehistä tosin kokoontuivat Saijapirtin nurkalla olevan liiterin Iuokse, jossa otettiin perinteiseen tapaan halkopinolliset (viinapullot piilossa halkopinon välissä) ja heitettiin vedet nurkan taakse. Kiitokset vaan Kaunis - Ollille...
Illan vierailevana orkesterina oli Joonas Riipan Quartet, tuo puolisavolainen, nuorten jazztaitureiden yhdentymä, joka latasi pöytään maittavan rytmiannoksen sitä ihteään. Ja kansa tykkäsi! Huusi ja taputti ylimääräisenkin! Ja ansioista, sillä soittajat tuntuivat viihtyvän itsekin lavalla vilpittömän riemukkaasti ja se kuului soitossa positiivisena lisärgumenttina. Saijapirtti taisi olla pojille lämminhenkinen yllätys, josta tulla kopsahti sulka jokaisen soittajapojan hattuun.
Ja kun pohjoisen öinen pakkastaivas vielä paluumatkalla Sallatunturille läväytti koko taivaantäyden revontulijuoksun, olivat suosionosoitukset täydelliset.. ja ihminen pirun pieni tienposkessa taksibussin vieressä yöllistä näytelmää ihmetellessään.
Sallan Musiikkiviikko ja Saijazz pitivät sisällään myös muita konsertteja niin Sallatunturissa kuin kirkollakin. Pienimuotoinen, hyvällä maulla valittu ohjelmisto oli hyvin onnistunut kokonaisuus pääsiäismatkailijalle loistokkaiden ulkoiluolosuhteiden lisäksi. Liekö mukaan sopisi kuitenkin vielä hieman lisää jazzia esimerkiksi Poropuistoon Sallan Tunturimajoille sekä Hotelli Revontuleen keskipäivän tai alkuillan makupaloiksi? Niin tai näin: Ensi kevääksi suosittelen suunnaksi Sallaa!
Osku Rajala
