Saijalta Sallaan viinankiilto silmissä

Pitkäripaiseen ehdittävä ennen kuutta: Keskeyttäneitä ei ole, sillä ei ole myöskään ajanottoa, eikä sijoituksia.

Katja Palmqvist
toimitus.kotilappi@slpmedia.fi

Rovaniemeläiset Niina ja Toni Kurvinen olivat varustautuneet hyvin, sillä voiteita ja evästä löytyi omasta takaa.

- Pakkasta oli -25 astetta ja rupesi satamaan lunta, joten siinä kämpän portailla istuessamme pohdimme, että voisi järjestää hiihdon, joka päättyisi viinakauppaan, muistelevat sallalaiset Olli Saariniemi ja Veikko Nevala hiihtoretkeään Saijalta Sallaan helatorstaina 16 vuotta sitten.

Viinakauppahihdon yhdellä i:llä, kuten Saijalla sanotaan, syntysanat oli lausuttu. Osanottajien määrä on vuosi vuodelta noussut, ja tänä vuonna ladulle lähti 60 hiihtäjää lauantaiaamuna 19. maaliskuuta. Hiihto päättyy viinakaupan sulkeutuessa Sallassa kello 18 eli aikaa 43 kilometrin sivakoimiseen on tasan kahdeksan tuntia.

Puolessa välissä Kelloselän Kerän majalla on grillikota täynnä viinakauppaan menijöitä. Kello on vasta jonkin verran yli puolenpäivän ja omat eväät maistuvat. Puheenaiheet vaihtelevat pidosta luistoon ja karvapohjista nanoihin. Karvapohjat tökkivät, ja niillä, joilla ei niitä ollut, puuttui pito lähes kokonaan.

- Suksi toimi hyvin ja maisemat ovat erittäin komeat, toteaa kemijärveläinen Jaana Isokoski turhankin iloisena. Sukset hän voitelee itse, ja myöntää tehneensä ahkerasti harjoituslenkkejä Peurakankaan laduilla Kemijärvellä. Viinakauppahihto onkin Isokosken mukaan pääasiassa yhdessäoloa ystävien kanssa, jolloin ehtii nauttimaan hyvän seuran lisäksi ulkoilusta ja maisemista.

Hiihtoreitti kulki pitkin valtakunnan itärajaa, joten ladulta näkyi myös vanha Sallatunturi. Sallalaisen Jarmo Kivelän ensimmäinen Viinakauppahihto päättyy Kelloselkään. - Elämäni tuskaisimmat kilometrit, ei toimi suksi.

b>Erkki Yrjänheikki Saijan Kyläyhdistyksestä toteaa rauhalliseen tapaansa, että keskeyttäneitä ei tässä tapahtumassa itse asiassa ole, sillä ei ole myöskään ajanottoa, eikä sijoituksia. Osa hiihtäjistä jää Kelloselkään, mutta pääjoukko jatkaa sinnikkäästi kohti Sallan Alkoa.

- Monta vuotta on aiottu, ja nyt tultiin, kertovat rovaniemeläiset Niina ja Toni Kurvinen. - Saija on kotikylä, paljastaa Niina Kurvinen. Latu on heidän mukaansa jäinen ja syö pitovoiteet suksien pohjista, joten sukset tarvitsevat huoltoa parinkymmenen kilometrin välein.

"Suksi toimi hyvin ja maisemat erittäin komeat."

Kuusamolaiset Leena Jartti ja Pirkko Siikamäki toteavat, että Viinakauppahihto sopii heidän tyyliinsä ilman ajanottoa ja sijoituksia.

Pirkko Siikamäki ja Leena Jartti Kuusamosta toteavat puolivälissä, että nyt on saatu vasta lämmöt päälle. Pikaisen pysähdyksen jälkeen naiset jatkavat. - Onkohan siellä hana, josta sitten saa viinaa?, kyselee Jartti puolitosissaan. Kumpikin on mukana vasta ensimmäistä kertaa, joten jännitystä riittää vielä toiset 20 kilometriä.

Kemijärveläiselle Martti Mikkolalle Viinakauppahihto on jo kolmas. - Höttyräkeli, joten oli pitovaikeuksia, hän tuumaa. Hiihtoa harrastavana hän ei voi olla ihmettelemättä, että mihin kaikki massahiihtotapahtumat Itä-Lapista katosivat. - 80-luvulla niitä vielä oli, mutta kai väki on vähentynyt. Mikkolan äiti on kotoisin Saijalta, joten hiihtotapahtumaan on mukava liittää sukulaisvierailuja ja tuttujen tapaamisia.

Martti Mikkola Kemijärveltä kertoo haluavansa vaalia perinteiteitä, sillä äidin puolen suku on Saijalta.

Myyjät Pasi Selkälä (oik.) ja Jyrki Seppänen K-market Puolukasta juottivat janoisia perillä.