Erkki Yrjänheikki
Tennes-Matti, 35-vuotta ja Poikkilan Eemeli, 31-vuotta tulivat alkukesästä 1918 kohti Saijaa metsiä myöten. 29 -vuotias Feliks velipoika oli jäänyt reissulle. Hän kaatui taistelussa. He eivät tulleet teitä myöten, kun oli huhuja, että saattaa käydä huonosti, jos sotilaat tulevat vastaan. He jättivät hevoset Naruskansuun niemeen, nykyiselle Vuorelan niemelle laitumelle.
He joutuivat Sallaan putkaan ja kuulusteluihin. Oli saatava kylän nimetyiltä isänniltä takuut vapauttamiseen. Viranomaiset kyselivät, mitä miehet olivat Venäjällä tehneet. "Syötihin kakskymmentä hevosta ja haistihin", vastasi Matti.
Matin vaimo Sussu-Vappu meni Ylitalon Matin ja Simpun puheille takuiden antamisesta. Matti sanoi: "Saako siitä karhun silimilleen." Siihen Sussu-Vappu: "Sinut syö ensimmäisenä."
Simppu sanoi: "Minä kyllä laitan nimen". Ja niin sai Sussu-Vappu nimet ja pääsivät Eemeli ja Matti pois putkasta. Myös Moilasen Jaska tuli samoihin aikoihin Saijalle hevosen kanssa. Jaska sairastui Venäjällä punatautiin. Nuorempi veli Aarne, joka liittyi myöhemmin legioonaan, hoiti hänet kuntoon mustalla kahvilla ja leivällä, joita sai taloista. Leipää, hän kertoi kyselleensä taloista leipää sanoilla "liepa jees".