Irjan äidin, Törmäsen Taimin lasten kujeita.
Olen syntynyt Saijalla Ylimäisen kamarissa perheeni kolmantena lapsena. Lapsuusaikana asuimme lossituvalla. Olen "Lossi-Santerin" ja Taimin tyttö. Lapsuusaika oli monin tavoin rikas, vaikka puutetta olikin nykyaikaan verrattuna. Keksimme naapurin lasten kanssa kaikenlaista ajanvietettä. Oli kevätjuhlia itse keksittyine ohjelmineen ja iskelmälaulukilpailuja, joissa esiintymislava oli lautakasan päällä. Pelattiin palloa, rosvo-poliisileikkejä, poroerotusta, hautajaisia, kauppasta ja kaikkea sellaista. Joella soudeltiin, uitiin ja isommat lapset katsoivat perään.
Useita metsäretkiä tehtiin kesällä ja talvella, kaukana asutuksesta. Hiihdeltiin pitkin metsiä ja metsäkämpillä yövyttiin. Monta mukavaa muistoa on jäänyt kaikesta mieleen.
Tietysti piti osallistua kaikenlaisiin töihin mihin vain pystyi. Minun ikäpolvelle ovat tuttuja heinänteot, perunan-kaivut, "ryskääminen", navetan pesut ja navetoiminenkin. Marjastus kuului automaattisesti kesänaikaan, niin kuin myös siivoukset, lapsenvahtina oleminen ja paljon muuta.
Näin jälkeenpäin ajatellen on ollut hyvä, että opetettiin työntekoon. Vaikka se ei silloin aina ollut herkkua. Eikä jännitystä tarvinnut televisiosta katsoa, omat kummitustalot ja -jutut tuottivat tarpeeksi pelottelua.
Saijan kylä on kaunis ja minulle edelleen rakas ja käynkin siellä niin usein kuin mahdollista.
Asun nykyisin Mikkelissä ja valmistuttuani artesaaniksi olen työskennellyt käsityöalalla.