Kauan haaveissa ja ajatushautomoissa muhinut Tiihosten sukutapaaminen toteutui vihdoin viimein 18.7.2015 Saija-Pirtillä. Paikalla oli lähes 80 suvun jäsentä, joista vanhimpina Juho Tiihosen (1878-1975) ja Elisabeth os. Saarinimen (1895-1934) vielä tässä elämässä olevat lapset Osmo (s 1920), Vilma nyk. Ikäläinen (s.1928) ja Unto (s.1930).
Iloisena yllätyksenä Leppävirralta saapui tapaamiseen kaukaisemman sukuhaaran edustajia. Täydellisesti ko. suvun edustajien esi-isien vaiheet eivät tapaamisen aikana selvinneet, mutta sukututkimusintoa asia selvästikin tapaamisen myötä osallistujissa herätti.
Sukulaisia on muuttanut suuren muuttoaallon myötä Ruotsiin työn hakuun - ja sieltä on löytynyt ainakin yksi erinomaiset kokkitaidot omaava vävy, Peter, yhdelle suvun paluumuuttaja‑Seijalle. Tästä saatiin erinomainen näyte pöytien notkuessa kukkuroillaan mitä maittavimpia herkkuja. Olipa talkoisiin osallistunut paikallisempaakin väkeä herkullisine rieskoineen ja ruisleipineen.
Oli kulunut jopa kymmeniä vuosia edellisistä tapaamisista, mutta sellainen ei näytä aiheuttavan edes hidastetta sukurakkaassa porukassa. Iloinen hälinä kieli hauskoista muistoista ja mukavasta yhdessä olosta. Elävinä tulivat mieleen monenlaiset muistot ja vanhat valokuvat palauttivat mieleen lapsuusajat ja sen aikaiset tapaamiset - ja vielä silloin elossa olleet rakkaat ihmiset.
Muistelusten mukaan ahkeruutta, musiikki korvaa ja kuvallista lahjakkuutta tässä vaatimattomassa suvussa on ollut, ja on edelleen vaikka muille jakaa. Samoin urheilullisia kykyjä ja temperamenttia on ollut poikkeuksellisen paljon. Komeata - ja välillä vissiin vähän äänekästäkin porukka on myös ollut!
Musiikillisista taidoista saatiin konkreettistakin näyttöä, kun karaoke valtasi salin. Laulettiin yhdessä ja erikseen ja tanssikuviot sujuivat mallikkaasti. Tapaamisen nuorimpiin edustajiin lukeutuneet suvun edustajat Anni (4 v) ja Aliisa (2 v.) elävöittivät juhlaa laulaen - omatoimisesti ja ilman säestystä.
Sukutapaaminen oli rento ja sydämellinen - innokkaimmat suunnittelivat uutta sukutapaamista jo vuoden tai parin päästä. Siihen mennessä tutkitaan sukukirjoja ahkerasti ja yritetään kerätä kokoon suvun jäsenten historiaa laajemminkin. Ja toivotaan tietysti mukaan niitäkin, jotka tähän tapaamiseen eivät syystä ja toisesta tällä kertaa päässeet osallistumaan.
