Hiihtäjät ovat palanneet tuntureille suuntautuneelta retkeltään Kuolajärven kirkonkylälle. Takana häämöttävät Sallatunturit. Kuva vuodelta 1937.
Isojakoa, poroerotuksia, englantia, jalkapalloa ja hiihtoa
Kuolajärven lohkokunnan liikamaan murtaminen ja sitä seuranneet jakokuntien isojaot olivat maanmittausmittausinsinööri Reino Ritvalalle ja hänen apureilleen iso ja vaativa urakka.
”Kaiken kaikkiaan aika kului tavattoman nopeasti kovassa työpaineessa”, muisteli Ritvala yli kolme vuosikymmentä myöhemmin Kuolajärven aikoja.
Ritvalalla paperityöt lohkaisivat aimo annoksen päivästä, mutta mies ehti toki kenttätöihinkin.
”Pisin raja, minkä itse panin alkuun prismalla oli 5 km, mutta hyvin se lähti, kun tarkkailtiin kartoituksen aikaisia paaluja suomailla...ja kun perille tultiin oli poikkeama jotain 10 metriä. Sehän ei suuresti 1:16000 kaavan kartassa tuntunut, kun (kartalle) viivan veti vähän paksummalla”.
Apureilleen Ritvala osoitti kiitokset mainitsemalla Oulun maanmittauskonttorin määränneen hänelle läänin parhaat kartoittajat. Konttoritehtävissä kunnostautui kuolajärveläinen Laimi Alapeteri esimerkillisellä tavalla.
”Päihittivät meidät 3-1 maalein”
Kuolajärven vuosinaan Ritvala liikkui eri puolilla laajaa pitäjää ja vapaa-aikanaan osallistui monenlaisiin rientoihin. Noina vuosina pelailtiin mm. puulaakijalkapalloa.
Syyskesällä -34 pelattiin Metsämiesten ja Maanmittareiden välinen ottelu. ”Päihittivät meidät jälleen 3-1 maalilla”, kirjoitti Ritvala päiväkirjaansa.
yöt pitivät Ritvalan Kuolajärvellä myöhäiseen syksyyn, jopa lumikeleille asti. Niinpä poroerotuksetkin tulivat hänelle tutuiksi.
”Yritinpä kerran kuohita poronkin...yksi puremisyritys riitti ja niin ammattimies jatkoi. Poro päästettiin selkosille ja tunnettiin ´Ritvalan purema´-nimellä kelpo ajat”.
“I lived in Lahtela, very good to sleep”
”Saija first snow on the field”, kirjoitti Ritvala 19.10.35 päiväkirjaansa eli tuona päivänä satoi ensilumen Saijan pelloille.
Ritvala kirjoitti ylioppilaaksi 1920 ja valmistui kuusi vuotta myöhemmin diplomi-insinööriksi. Valkolakin jälkeen hän opiskeli englantia kirjekurssilla, mutta tosi opiskelu alkoi vuonna 1935.
Kuusamon pappilasta rouva Anni Airilta saamiensa ohjeiden mukaisesti Ritvala lähetti Lontoon yliopiston ilmoitustaululle lappusen, jossa olleen viestin perusteella saapui Viipurin asemalle opiskelija Cyril Barker.
”Ajoin hänen kanssaan läpi Suomen Sallaan lopettaakseni siellä isojakotoimeni ja niin jouduin joka päivä puhumaan englantia 3 kk:n aikana, Ritvala muisteli.
Päiväkirjassa vuodelta 1935 on useita merkintöjä englannin kielellä: ”by motorcar with trustees to Saija, I lived in Lahtela. Very good to sleep. Not horse!”.
“My best thanks for all”
”Kaikki päivät lyhyitä-valoa vain (kello) 10-14”, kirjoitti Ritvala päiväkirjaan alkutalvesta -35. Saijan jakokunnan isojaon loppukokous järjestettiin 9.12.35. Ritvalalla päivä alkoi varhain, aamuviideltä päättyen puolikymmeneltä illalla.
”Juhlimme olemassa oloamme Sallassa 1928-1935 pienellä rommilla. 7 vuotta! Very intresting time. My best thanks for all!”. (Mielenkiintoista aikaa. Parhaat kiitokset kaikille!)
Kellokummun talon pihalla 10.12.35 kello 9 maanmittausinsinööri Reino Ritvala odotti postiautoa. Autoon astui mies, jonka muistoihin Kuolajärvi jäi hänen virkakirjeenvaihtonsa ja päiväkirjamerkintöjensä mukaan ikiajaksi.
Entäpä vierailiko Ritvala vielä myöhemmin Sallassa? Eino Raatikan uuden talon paikan katselun yhteydessä hän oli todennut ”toivon, että joskus voisi palata Raatikkaan ja tarkastella miten ihmiset täällä elävät”. Tähän kohtaan päiväkirjassa oli myöhemmin merkinnyt lyijykynällä: ”kävimme 1966 (?)”.
Erkki Hautala
Artikkelisarja maanmittausinsinööri Reino Ritvalan työtehtävistä Kuolajärven isojaossa päättyy tähän. Sarjassa tarkasteltiin hänen merkittävää osuuttaan liikamaan murtamisessa sekä isojakotehtäviä jakokunnissa nimenomaan Kuolajärvellä. Ritvala suoritti samaan aikaan myös muualla Lapissa tilojen lohkomisia ja teki kaiken kaikkiaan merkittävän uran maanmittauksen saralla. Hän toimi vuosikymmeniä myös Valtionrautateillä vakaajana. Sarjassa käytetty asiakirja-aineisto talletetaan Oulun maakunta-arkistoon ja valokuvat kartuttavat Sallan kotiseutuarkiston kokoelmia.