Kuolajärven isojaon työporukkaa kuvan perusteella Kuolajoella 1930-luvulla.
"Erikoisella mielenkiinnolla odotamme Kuolajoen hyötyaluetutkimuksia"
Rovaniemellä toimipaikkaansa pitänyt Perä-Pohjolan maanviljelyspiiri teki Kuolajärvellä viljelystutkimuksia. Saijan jakokunnassa töitä teki maanviljelysinsinööri Väinö T.Heinonen. Ritvala ja Heinonen olivat isojaon aikana tiiviissä kirjeenvaihdossa.
10.10.1934 Ritvala kirjoitti Heinoselle, että Saijan Kaita-aavan punnitus on aloitettu. Punnitusryhmällä oli käytössään vain omatekoinen 3 metrin pituinen pliktaus-tanko. Niinpä Ritvala tiedusteli Heimoselta voisiko maanviljelyspiiri lähettää punnitusryhmälle lainaksi pitemmän tangon.
”Erikoisella mielenkiinnolla odotamme Kuolajoen hyötyaluetutkimuksia ja sademääriä yms.”, Ritvala kirjoitti.
”Tutkimustulokset löytyvät”, Heimonen vastasi muutaman päivän kuluttua ja lupasi lähettää ne Ritvalan käyttöön.
Punnittu 450 hehtaaria
Soiden kuivattaminen pelloiksi kiinnosti paikallista väestöä.
”Sen lisäksi mitä Teidän toimestanne on jo soita kuivatettu, olen punninnut noin 450 hehtaaria (Lammasojanaapa, Kaita-aapa, Lempiäinen eli Putaanniskanaapa ja Särkiaapa II) n.430 punnistuspisteellä sopivan rajasovituksen aikaansaamiseksi. Kun asianosaiset toivovat, että nämäkin uudet suoalueet otettaisiin kuivatustoimenpiteiden kohteiksi, pyytäisin Teitä varaamaan aikaa tälle tutkimustyölle alkavana kesänä”, Ritvala viestitti Heinoselle huhtikuun lopulla 1935.
Samassa yhteydessä hän pyysi Heinosta saapumaan Saijalle kertomaan tilallisille kuivatuksista ja niiden suorittamiseen saatavilla olevista avustusrahoista.
8.8.1935 Ritvala uudisti vierailupyynnön Heinoselle: Kirjeen sävy on toukokuista kirjettä hieman tiukempi. ”Täällä odotetaan hartaasti jatkuvien kuivatushankkeiden alullepanoa mitä pikimmin, koska jakoni perustuu siihen edellytykseen, että kiireellisesti saadaan kuivatettua Kaita-aapa, Putaanniskanaapa ja Särkiaapa II yht. 450 ha. Kun eräät talot ovat jaossa menettäneet kaikki kotien läheiset syysheinäniittynsä koituisi tästä suurta vahinkoa, ellei nyt soita saada viljeltäviksi. Tähän nähden toivon Herra Insinöörin suosiollista toimenpidettä töiden kiireellisesti aloittamiseksi ennen jakoni päättymistä tänä vuonna”.
Vielä kerran Ritvala pyysi Heinosta Saijalle. ”Sopiva ajankohta olisi 17.8.35, koska talollisille sopii lauantaipäivä parhaiten heidän ollessa viikolla heinämatkoillaan”. Heinonen vastasi tulevansa tilallisia tapamaan mainittuna päivänä.
Särkiaapa ja Suomen vanhin suksi
Syyskuussa Ritvala kirjoitti 532 markan suuruisen laskun maanviljelyspiirin ylläpitämälle ”Kuolajärven jakokuntien suotutkimukselle” Saijan suokuivatusten karttajäljennöksistä, jotka sisälsivät myös punnitustulokset. Kartanpiirtämiseen - ja kirjoitustyöhön kului aikaa 29 tuntia.
Vuoden 1935 lopulla Ritvala kirjelmöi Heinoselle: ”Pyydän asianosaisten puolesta esittää sen toivomuksen, että suunnitellut jatkokuivatukset pääsisivät alkuun ensi vuonna niin pian kuin mahdollista siihen nähden, että moni jako-osakkaista on menettänyt huomattavan määrän niittyjänsä, joten heidän on nyt turvautuminen suoviljelykseen. Erikoisesti Särkiaapa II Särkelässä olisi saatava työn alle, koska näillä osakkailla ei ole jo kuivatuissa osissa mitään osaa”.
Noin 10 kilometriä Saijalta kaakkoon sijaitseva Särkiaapa tunnetaan Suomen vanhimman suksen löytöpaikkana. Vuonna 1938 Jaska Repo löysi viemäriojaa kaivaessaan ikivanhan puuesineen, joka tutkimuksissa osoittautui muinaissukseksi, jolla on ikää noin 5.200 vuotta.
Tuohi-Tanelin merkillinen uni
Saijan isojako työllisti Ritvalan täysipäiväisesti. Työpäivää piti jatkaa iltayöhön, koska Sallan jakokunnan isojaosta sen loppuvaiheessa kehkeytyi riitainen toimitus muun muassa metsätilitysten osalta. Uudesta käänteestä yllättyneen Ritvalan päiväkirjamerkinnöistä havaitsee pettymyksen häivähdyksen, sillä hän oli valmistellut jaon huolellisesti ja uskoi sen tyydyttävän tilallisiakin.
Sallan isojakoa puitiin myös Lapin Kansassa. 20.9.1934 nimimerkki Samuli kirjoitti Tuohi-Tanelin ”merkillisestä unesta Sallan isojaon loppukokouksesta ja siinä tehdyistä sopimuksista”. Maalailevassa ja polveilevassa kirjoituksessaan Samuli arvostelee Ritvalan toimia loppukokouksessa. Samulin mukaan Ritvala sopi jaon valtion näkökulmasta ja jätti isännät tappelemaan.
Vastineessaan Ritvala tyrmää Samulin väitteet kohta kohdalta todeten lopuksi, että ”huomautan Salon Iikan sanoilla: Ken uniin uskoo, hän varjoaankin pelkää”.
Erkki Hautala
Seuraavassa osassa Saijan isojaon päätösvaiheista.