Kuolajärven isojakomiehiä Tuntsajoella 1928.
Kuolajärven suurimman jakokunnan jakajana
Kuolajärven lohkokunnan liikamaan murtamisen saatua syyskuussa 1932 lainvoiman aloitettiin isojaot eri jakokunnissa. Aluksi Reino Ritvala sai määräyksen jakaa Sallan jakokunnan 17.000 hehtaaria ja sen jälkeen jakamaan Lampelan jakokunnan 5.000 hehtaarin suuruista aluetta.
Ritvalan päätyö kymmenen vuoden aikana Lapissa, oli Saijan jakokunnan isojako. Jakokunnan pinta-ala oli 18.000 hehtaaria, suurin pitäjän 29 jakokunnasta.
Asiakirjoista ilmenee hänen käyneen tulevien jakotöiden merkeissä todennäköisesti ensimmäisen kerran Saijalla heinäkuun puolivälissä 1932. Kyseessä lienee ollut jakokunnan isojaon valmistelutyöt, sillä lohkokunnan jako oli saatu päätökseen ja odoteltiin sen lainvoimaisuuden vahvistumista.
Ritvala kyseli suotutkimuksista
Saijan reissulta palannut Ritvala kirjoitti Oulun läänin maamittauskonttorille elokuussa 1932 ”itse olen aukaissut ja pyykittänyt rajat Saijan jakokunnassa”. Rajainaukaisut liittyvät vielä lohkokuntajakoon, sillä samassa kirjeessä Ritvala kertoi myös muiden jakokuntien rajojen avaamisesta ja että tuskinpa pitäjän suurimman jakokunnan rajoja parissa viikossa saadaan aukaistua.
Kuolajärvellä viriteltiin mittavia soidenkuivatuksia 1930-luvulla. Jo 1920-luvulla helsinkiläinen maisteri, tunnettu suotutkija Erkki Kivinen tutki pitäjän soita todeten monien niistä soveltuvan kuivatuksen jälkeen maanviljelyskäyttöön eli pelloiksi. Saijallakin suunniteltiin isoja soidenkuivatuksia.
Näissä merkeissä Ritvala kirjoitti elokuussa 1932 Kiviselle pyytäen häneltä tutkimustuloksia, joiden perusteella kartoituksessa voitaisiin ottaa huomioon kuivatukseen sopivat suot.
Jyvitystä Ylitalon talon ”höyteillä”
Käynti Saijalla vuoden 1932 keskikesällä näyttää asiakirjojen mukaan jääneen tutumiskäynniksi, sillä seuraavana vuonna Sallan ja Lampelan jakotöissä Ritvalalla riitti työtä runsain määrin.
Vuoden 1934 puolella alkoi tapahtua. Ritvala kirjoitti heinäkuussa Oulun läänin maaherralle pyytäen häntä nimeämään julkiset asiamiehet Saijan jakokunnan isojakoon koko vuodeksi ”koska kokouksia tulee syksyllä pidettäväksi tuon tuostakin”.
Ritvalan päiväkirjamerkintöjen mukaan isojako Saijalla oli täydessä vauhdissa syyskuussa. Työpäivä alkoi kello 6 herätyksellä, sitten hän huristeli Chervolet-merkkisellä autollaan Saijalle peltojen jyvitykseen ja illaksi takasin kirkonkylälle paperitöiden pariin. Päiväkirjasta selviää, että jyvitystä tehtiin 10.9.1938 Ylitalo n:10 ”höyteillä”.
Ritvala liikkui Saijan seutuvilla laajoilla alueella muun muassa Pulkkaviidassa ja Karhuojalla. Iltapuhteella jäi aikaa ammuntaharjoituksiin. ”Raatikan Einon veräjän luona ammuin variksen 60 metrin matkalta. Hyvin se tärppää. Kyllä täytyy ostaa Winchester-luodikko kuten Paavokin”, kirjoitti Ritvala päiväkirjaansa kokeiltuaan Aatsingissa isojakoa tekevän Paavo Viitasen osumatarkkuutta.
Fernelius, Pulkkinen ja Tönkyrä apuvoimana
Oulun maanmittauskonttori nimesi Kuolajärven jakokuntiin isojakojen suorittajat. Sallan ja Lampelan jälkeen maanmittausinsinööri Reino Ritvalalle annettiin tehtäväksi Saijan jakaminen, jonka toimitusnumeroksi määrättiin Tn:o 28536.
Saijan jakokunnan esimiehenä toimi Arvid Erkkilä.
Saijalla Ritvalan apulaisina toimivat maanmittausauskultantti Bror Fernelius, joka varusmiespalveluksesta päästyään aloitti työt heinäkuussa 1934 sekä vanhemmat maanmittausharjoittelijat Einari Tönkyrä ja Pauli Pulkkinen.
18.000 hehtaarin jakaminen oli työlästä, mutta siihenhän Ritvala apulaisineen oli jo erämaapitäjässä ehtinyt tottua.
Taas tarvittiin karttoja, mutta kun niitä oli olemassa vain rajallinen määrä, niin posti toi Saijalle ja vie sieltä karttakääröjä tiheään tahtiin. ”Muista ottaa Saijalle mukaan pienoiskartta 1:100.000”, kirjoitti Ritvala lyijykynällä erään asiakirjan ala-laitaan.
Tilojen omistusoikeuksien selvittäminen vaati myös työtä. Ritvala pyysi Tornion tuomiokunnalta rasitustodistusta veljesten Väinö, Erkki ja Kaaleb Törmäsen omistamista taloista. Miehet olivat ilmoittaneet, ettei taloissa ole kiinnityksiä, mutta Ritvala halusi asiasta ehdottoman varmuuden.
Erkki Hautala
Seuraavassa osassa muun muassa Saijan suokuivatuksista.