Maanmittausinsinööri Reino Ritvala kulki Kuolajärvellä paljon jalkapatikassa, mutta myös henkilöautollaan apuväkensä töiden edistymistä seuraamassa. Ritvalan auton, joka kuvassa on, rekisterikilven tunnus oli 0.515 vuonna 1931.
Tiukkaa vääntöä uskottujen miesten palkoista
Vuoden 1931 isojakotöissä tarvittiin 10 uskottua miestä ja heille varamiehet. Ritvala kirjotti kesäkuun alussa Kuolajärven kuntakokouksen puheenjohtajalle M.Uutelalle uskottujen miesten palkkaustavasta, josta voi kehkeytä vaikeuksia.
”En voi käsittää miksei kuntakokous voinut hyväksyä ehdotustani siitä, että uskotuille miehille olisi maksettu erikseen ylimenevistä tunneista, jotta työt olisivat sujuneet mukisematta, mutta päätösvaltahan on teidän ja jää nähtäväksi, miten käytännössä asiasta selvitään”.
Ritvalan arvio osui oikeaan. Heinäkuun lopulla uskotut miehet jo uhkailivat syytteillä 8 tunnin työaikalain ylittämisestä.
Oulun maanmittauskonttoriin kirjoittanut Ritvala totesi jättävänsä ”uhkailut omaan arvoonsa, mutta ymmärtävänsä miehiä kun heidän työpäivät venyvät 14 tunnin pituisiksi”.
Palkkakärhänä eteni lopulta Oulun läänin maaherralle, joka vahvisti tuntipalkkajärjestelmään, jossa ylityötunnit korvattiin. Palkkaa maksettiin 5 markkaa tunnilta ja alle 8 tunnin päiviltä 40 markan vähimmäispalkka.
Uskottuina toimivat muun muassa Karl Säilä, Paavo Sillanpää, Ville Rankinen, Isak Salo, Pekka Piippo ja Edvard Pääskylä. Uskottuja miehiä valittiin Kemijärveltäkin, sillä kulkuyhteydet olivat jo tuohon aikaan sangen hyvät.
”Täällä vallitsee kova työttömyys”
Isojakotöihin pyrki töihin miehiä enemmän kuin heitä voitiin ottaa. 30-luvun pulavuodet heijastuivat kartoittaja J.V. Uotisen kirjeessä Vuorijärveltä: ”...täällä vallitsee kova työttömyys kun en ole voinut sijoittaa kuin murto-osan työhönpyrkijöistä apuritöihin”. Vaadittiin työmiesten vaihtoakin, jotta mahdollisimman moni olisi päässyt töihin.
Tilojen ja talojen syntyvaiheiden selvittely vei aikaa. Tuutijärven ja Sovajärven kruununluontoisten talojen historia ei selvinnyt metsä- eikä poliisiviranomaistenkaan papereista. Ritvala tyytyi lohkokuntalaisten selvitykseen, jonka mukaan talot ovat syntyneet ennen vuoden 1892 kruununuudistaloasetusta.
Ritvala ryhmineen työskenteli kovassa paineessa. Hän kirjoitti kotiväelle heinäkuussa 1931: ”täällä touhutaan työn kanssa, joten en ole ehtinyt nimipäiväkään viettää...aika menee konttoritöissä...autolla käyn työmiehiä katsomassa tiepuolessa...sääskiä kamalasti...”.
Valtion määrämittapuut ja kahdeksan kirvestä
Kuolajärven 29:stä jakokunnasta 10 luopui metsätilien tekemisestä, joka Ritvalan johtamassa rajankäyntityössä merkitsi huomattavaa ajansäästöä.
7.9.1931 Sallaansuun kylän suojeluskunnan taloon kokoontunut Kuolajärven lohkokunnan isojakokokouksessa päätti, että valtio saa leimauttaa kruununuudistalojen kohdalta määrämittapuita Tenniöjokivarresta 17925 ja Oulankajokivarresta 18601 runkoa.
Peräpohjolan ja Lapin metsänhoitolautakunta ilmoitti aloittavansa valtiolle tulevien puiden leimauksen 5.10.1931 kahdeksan leimakirvestä heiluttavan miehen ja neljän kirjallisen ylösottajan voimin.
Metsiä ja viljelyksiä halkovat maantiet päätettiin pykittää viljelysten kohdalta 12, kangamailla 14-16 ja rämeillä 18 metriä leveiksi. Maanmittauskonttorilta saadun määräyksen mukaisesti kivipyykeistä tehtiin viisi- tai nelikulmaisia.
Uutena tiehankkeena ilmaantui talokas Pekka Miettinen nuoremman aloite Ahvenselkä-Kursu-maantiestä, johon tiesuunnitelmaa laati rovaniemeläinen insinööri S.Sirola. Ritvala kirjelmöi Miettisen aloitteen Oulun läänin maanmittauskonttorin tietoon 7.10.1931.
Rajaa kolme kilometriä päivässä
Kuolajärven 29:stä jakokunnasta 10 luopui metsätilien tekemisestä, joka Ritvalan johtamassa rajankäyntityössä merkitsi huomattavaa ajansäästöä.
Ritvala arvioi Kuolajärven rajankäyntien ja välitasinkojen valmistuvan vuoden loppuun mennessä. 10.9.1931 hän kirjoitti maanmittauskonttoriin: ”...rajoja jää lokakuulle käymättä 500 kilometriä, koskematta jäävät Saija, Korja, Kuolajärven niittypalstat ja Lampelan kylä”.
”Tuntuu melkein toivottomalta saada edes tätä jakokuntaa valmiiksi tämän vuoden aikana”, kirjoitti Ritvalalle Olavi Onsilo Kursusta.
Rajojen pyykitystahti oli silti ollut kova, kesällä keskimäärin kolme kilometriä päivässä. Valmistakin syntyi kun Salmijärven jakokunnan rajankäynti ja pyykitys päättyi 8.11.1931.
Erkki Hautala
Seuravassa osassa kauppias M.Alapeteri kirjoittaa Ritvalalle, ettei 14.5.1932 Kuolajärvellä ole kesästä vielä tietoakaan.